Ei tässä näin pitänyt käydä. Työrupeamani Enigheten gästhemissä ei sittenkään ollut kuin viiden työvuoron pituinen ja tänään on edessä pettymyksen sävyttämä paluu kotiin. Elämysten kesästä tuli katastrofi suorastaan. Taidan olla säälittävä, ikuinen häviäjä.
Olisihan voinut yrittää ja lähteä vielä kyselemään töitä pääsaarelta, mutta se tuntui liian vaikealta. Ensin käydä ostamassa Maarianhaminasta pyörälaukut ja teltta ja sitten palata, pakata tavarat ja lähettää ylimääräiset tavarat kotiin sekä lähteä pääsaarelle pyörällä. Plan B oli helposti suunniteltu, mutta ei välttämättä olisi ollut yhtä helposti tehty. Noudatan mielummin Plan C:tä. Palaan nyt kotiin ja lähden ehkä joskus uudestaan valloittamaan maailmaa. Sen verran tästä kaikesta jäi kuitenkin hampaan koloon. Haaveeni oli hyvin lähellä toteutua, mutta taas kerran tuli pettymys. Jo toinen raju pettymys, minkä olen tässä puolen vuoden sisään työasioissa joutunut kokemaan. Ehkä se on vaan ymmärrettävä, ettei ala ole minua varten tehty?
Kielitaidon piikkiinhän se syy potkuilleni meni, mutta oliko se sitten todellinen syy jää mietintöjen varaan? Haiskahtaa kyllä pahasti omaan nenääni koko touhu. Heti, kun tämä virolainen työntekijä tuli niin työni loppui kuin seinään. En haluaisi sanoa ääneen tätä, mutta eikös virolaiset työntekijät yleensä ole halvempia? Täällä maatalossa ei olisi ainakaan riittänyt makuuhuoneita kaikille neljälle, töistä puhumattakaan, joten pistivät kallispalkkaisemman kokin pihalle? Pistivät kaiken kielitaidon piikkiin? Työni loppuminen meni kyllä hyvin yks yhteen senkin kanssa, kun tämä leirikoulu tuolla Enighetenissä päättyi niin päättyi myös omat työni. Oliko niillä jo etukäteen sellainen suunnitelma, että pitävät vain edellisviikon minut töissä, että on joku kokkaamassa niille ruoat, kun tämä uusi työntekijä ei vielä päässyt tulemaan töihin? Vai olenko vain vainoharhainen?
Ihmetyttää, ettei kuitenkaan työpaikkailmoituksessa alunperin ollut mitään vaatimuksia kielitaidosta. Työnantaja tiesi minut ottaessaan, etten ruotsia nyt niin sujuvasti puhu, kuin ne joiden äidinkieli se oikein on. Silti näidenkin jälkeen solmi minun kanssani sopimuksen? Ja sitten irtisanoo sen sen takia ettei minulla ole riittävän hyvää kielitaitoa?
Taisin jo kirjoitellakin yhteen tekstiini, että pomo ei edes yritä ottaa huomioon, etten puhu niin sujuvaa ruotsia. Me ei ollenkaan tultu edes toimeen täällä. Hän käyttäytyi koko tämän ajan minua kohtaan nuivemmin kuin muita työntekijöitä kohtaan. Sanotaan, että ahvenanmaalaiset suhtautuvat meihin manner-suomalaisiin kuin olisimme jotain alamaailmalaisia. Helppo allekirjoittaa tämän naisen kohdalla.
Tuli varmaan katkeraa tekstiä, mutta onko se mikään ihme? Asia, josta olin haaveillut oli hyvin liki toteutua, mutta ei sittenkään... En voi myöskään sille mitään, että koko juttu haiskahtaa nenääni aika pahalta. Ihan kuin olisi jokin koira haudattuna.
Tänään kotiin takaisin. Paluu työttömyyteen. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään töitä.
Lopetetaan tämä blogi lainaukseen Jore Marjarannan Haaveet kaatuu-biisistä:
"Mitä siitä itselleni sain
kun hyvää tahdoin tehdä vain
en tarinaani uudestaan
voi kirjoittaa
vaikka tahtoisinkin
mitään takaisin en saa
Haaveet kaatuu
niitä nousemaan en saa
haaveet kaatuu
tahdoin paljon kauniimpaa
haaveet kaatuu
varjot saapuu
Haaveet kaatuu
kuka nousemaan ne saa
varjot saapuu"
Ensimmäisenä asukkaana Big Brother- maatalosta häädetään..... Ville.
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
lauantai 19. kesäkuuta 2010
Kun helvetti putosi niskaan
Tänään menin kahteentoista töihin. Enigheten gästhemin ravintola avattiin tänään. Päivä oli minulle todellinen pettymys. En ollut ehtinyt kauaakaan homehtua töissä, kun pomoni ilmoitti ettei tarvitse enää minua. Minulla ei kuulemma ollut tarpeeksi hyvä kielitaito sittenkään tuohon paikkaan.
Mielestäni ruotsi sujuu minulta ihan ok, mutta kenties sen sitten pitäisi sujua erittäin hyvin tuollaisessa hektisessä ympäristössä, missä on paljon asiakkaita ja tilauksia. Vielä kun pomoni puhuu niin nopeaan tahtiin.
Omituista vain, ettei pomoni kertonut minulle työsopimusta tehdessään, että minulla täytyisi olla parempi kielitaito tai että kyseisessä työpaikassa vaaditaan hyvää kielitaitoa.
Armoton vitutus on vaihtunut tyhjään olotilaan. Jukka Jalosta lanseeraten suuhun jäi paska maku kyseisestä paikasta. Ei kai osa muistakaan ulkomaille töihin lähteneistä ole tämän paremmin maan kieltä osannut etukäteen? Tässä työympäristössä tämä ei vain riittänyt.
Yritän kysyä Föglön muista yrityksistä töitä, esimerkiksi kilpailevasta ravintolasta. Ehkä siellä olisi valoisampi ura edessä? Pääsaarelle en uskalla lähteä töitä hakemaan tyhjän päälle pelkällä pyörällä.
Ehkä minun olisi sittenkin pitänyt valita jokin leirintäalue työpaikakseni?
Nyt on suunnattava nokka kohti uusia pettymyksiä. Onneksi en paljoa tässä hävinnyt, sillä kyseessä ei ollut kuitenkaan kuin parin kuukauden pesti. Ihmetyttää vain tapa, millä minut irtisanottiin. Olisi edes sen voinut tehdä sitten puhelimitse niin ei olisi turhaan tarvinnut ajaa 20 kilometriä. Tänään ajoin yhteensä 40 kilsaa, kun kävin illalla vielä syömässä hampurilaisen toisessa kylän ruokamestassa.
En ole tottunut siihen, että minusta ei jossain työpaikassa tykätä. Olen yleensä tottunut saamaan kehuja eri työpaikoilla. Pakko se oli kokea tämäkin päivä.
Pettyneellä äänensävyllä, täältä tähän.
Mielestäni ruotsi sujuu minulta ihan ok, mutta kenties sen sitten pitäisi sujua erittäin hyvin tuollaisessa hektisessä ympäristössä, missä on paljon asiakkaita ja tilauksia. Vielä kun pomoni puhuu niin nopeaan tahtiin.
Omituista vain, ettei pomoni kertonut minulle työsopimusta tehdessään, että minulla täytyisi olla parempi kielitaito tai että kyseisessä työpaikassa vaaditaan hyvää kielitaitoa.
Armoton vitutus on vaihtunut tyhjään olotilaan. Jukka Jalosta lanseeraten suuhun jäi paska maku kyseisestä paikasta. Ei kai osa muistakaan ulkomaille töihin lähteneistä ole tämän paremmin maan kieltä osannut etukäteen? Tässä työympäristössä tämä ei vain riittänyt.
Yritän kysyä Föglön muista yrityksistä töitä, esimerkiksi kilpailevasta ravintolasta. Ehkä siellä olisi valoisampi ura edessä? Pääsaarelle en uskalla lähteä töitä hakemaan tyhjän päälle pelkällä pyörällä.
Ehkä minun olisi sittenkin pitänyt valita jokin leirintäalue työpaikakseni?
Nyt on suunnattava nokka kohti uusia pettymyksiä. Onneksi en paljoa tässä hävinnyt, sillä kyseessä ei ollut kuitenkaan kuin parin kuukauden pesti. Ihmetyttää vain tapa, millä minut irtisanottiin. Olisi edes sen voinut tehdä sitten puhelimitse niin ei olisi turhaan tarvinnut ajaa 20 kilometriä. Tänään ajoin yhteensä 40 kilsaa, kun kävin illalla vielä syömässä hampurilaisen toisessa kylän ruokamestassa.
En ole tottunut siihen, että minusta ei jossain työpaikassa tykätä. Olen yleensä tottunut saamaan kehuja eri työpaikoilla. Pakko se oli kokea tämäkin päivä.
Pettyneellä äänensävyllä, täältä tähän.
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Vilka överraskninger!
Kylläpäs oli yllätysten siivittämät kaksi päivää. Eilen päällikköni kertoi jo aamusta, että illalla olisi Enigheteniin tulossa illallisvieraita ja minä joutuisin niille tekemään a'la carte-listalta annokset. Aamupäivän teinkin sitten valmisteluja jännittyneenä. Ajattelin, että se laittaa minut jo heti kylmiltään tekemään yksin annoksia useille asiakkaille. No, onneksi hän tuli sitten kuuden jälkeen perehdyttämään minua ja kylläpäs oli yllätys, kun hän kertoi ketkä olivat nämä "asiakkaat". Ne olivatkin hänen vanhempansa ja me työntekijät. Hän halusi näemmä perehdyttää minua a'la carte puolelle hieman kevyemmällä pudotuksella. Olin kyllä yllättynyt ja jo pelkästään siitäkin syystä, etten missään aiemmassa työpaikassa ole ihan näin hyviin työetuihin törmännyt. Ei edes yksi työviikko kulunut loppuun, kun työnantaja tarjoaa illallisen, oluen ja kahvit ja viinerin jälkiruoaksi. Ruoat olivat kyllä hyviä. Kaikki kehuivat niitä. Oikeastaan oli vain tällä erää kaksi pääruokaa valittavana ja ne olivat en ihan tarkalleen muista pihvin nimeä, mutta olisiko ollut jokin snichel-pihvi ja voissa paistetut ahvenfileet. Enigheten gästhem on tunnettu hervottoman kokoisista snichelin pihveistään ja keskiviikkonahan minä niitä urakalla hakkasinkin mahdollisimman litteiksi ja isoiksi. Sen työpäivän jälkeen korvat olivat lukossa, päässä soi kop,kop,kop ja vasen käsi oli uupunut. Yöllä yhden aikaan jouduin jopa ottamaan buranan, kun särki sen seurauksena mahdottomasti vasenta kättä. Eivät nämä annokset toisaalta niin vaikeita kyllä ollut valmistaakaan, melko yksinkertaisia ja varmasti opin niitä tekemään. Ja nämä muodostavat jo noin puolet pääruokalistalta. Pääruokien lisäksi kun kokin ei tarvitse tehdä kuin alkuruoat a'la cartessa, joista aika moni on vissiin vain komponenttien yhdistämistä niin enemmän alkaa luottoa jo omaan tekemiseen ja pärjäämiseen löytymään.
En sitten ollut kunnolla edes tästä torstai-illan illallisyllätyksestä selvinnyt niin perjantai-aamuna oli edessä seuraavat yllätykset. Herättyäni pomoni tuli pihaan, menin avaamaan oven ja hän oli vastassa sängyn kanssa. Takanaan hänellä oli virolainen kokki eli saatiin uusi asukas! Tällä kertaa mies ja hänen nimensä on Alex. Kyllä siinä tuntui kuin olisi ollut Big Brother-talossa. Nyt jännitetään ketkä ovat pyhänä häätöäänestyksessä...
Tämä uusi asukas onkin virolainen. Kyllä, kyllähän siinä pakostakin alkaa hälytyskellot soimaan. Voiko häneen täysin luottaa? Virolaisista kun on kuitenkin kuullut ja lukenut ties minkälaista tarinaa. No, ei pidä olla ennakkoluuloinen ja voihan hän olla ihan mukavakin. Olen minä tavannut tosi mukaviakin virolaissyntyisiä ihmisiä kuitenkin!
En vaan tiedä minne hän on nyt häipynyt. Lähdin Degerbyyhyn syömään tänään ravintolaan ja kun palasin kotiin oli ulko-ovi selkosen selällään ja hänen tavaransa hävinnyt. Pomoni raahaama sänky tosin on edelleen paikallaan ja avaamattomassa muovikäärössä. Uusi sänky, mutta aika ruoska varmaankin. Tuollainen matkasänky näyttää olevan. Olen minäkin nukkunut tuollaisessa joskus ja en kyllä tykännyt, eli eiköhän minulla edelleen se talon paras sänky ole!
No, sitten sain kolmannenkin yllätyksen tänään aamulla. Päällikköni otti tämän Alexin heti perehtymään talon tapoihin ja kun ruokana näille leirikoululaisille, jotka Enighetenissä tällä viikolla oli majoittuneena oli vain hampurilaisia niin päällikköni totesi Alezin pärjäävän niistä, joten minua ei tarvittukaan. Eli sainkin tähän väliin vapaapäivän!
En sitten tiedä vielä miten tämän Alexin mukaantulo sekoittaa kuviot. Riittääkö minulle työtunteja? No, mennään päivä kerrallaan ja katsellaan mitä tuleman pitää. Alunperinhän tänne haettiinkin kahta kokkia. Voihan se olla hyväkin minulle, ei tarvitse tehdä nyt sitten aamusta-iltaan vuoroja?
Tämä Ahvenanmaan työreissu on alkanut oikeastaan vain kuullostamaan ja tuntumaan mielenkiintoisemmalta mitä enemmän on seikkailusta kulunut. Koko ajan sattuu ja tapahtuu jotain. Aika väsynyttä meininkiähän täällä Föglössä on ja ei ole säälittävä persoona ollenkaan, jos sanoo työn olevan ainoa elämä, toisin kuin mantereen puolella. Jos minulla on joskus pidempiä vapaita, niin täytyy lähteä tutustumaan jonnekin paikkoihin. Täytyy ottaa linja-autoliikenteestäkin paremmin selvää, jos menisi vaikka pääsaarelle asti!
Täältä tähän.
En sitten ollut kunnolla edes tästä torstai-illan illallisyllätyksestä selvinnyt niin perjantai-aamuna oli edessä seuraavat yllätykset. Herättyäni pomoni tuli pihaan, menin avaamaan oven ja hän oli vastassa sängyn kanssa. Takanaan hänellä oli virolainen kokki eli saatiin uusi asukas! Tällä kertaa mies ja hänen nimensä on Alex. Kyllä siinä tuntui kuin olisi ollut Big Brother-talossa. Nyt jännitetään ketkä ovat pyhänä häätöäänestyksessä...
Tämä uusi asukas onkin virolainen. Kyllä, kyllähän siinä pakostakin alkaa hälytyskellot soimaan. Voiko häneen täysin luottaa? Virolaisista kun on kuitenkin kuullut ja lukenut ties minkälaista tarinaa. No, ei pidä olla ennakkoluuloinen ja voihan hän olla ihan mukavakin. Olen minä tavannut tosi mukaviakin virolaissyntyisiä ihmisiä kuitenkin!
En vaan tiedä minne hän on nyt häipynyt. Lähdin Degerbyyhyn syömään tänään ravintolaan ja kun palasin kotiin oli ulko-ovi selkosen selällään ja hänen tavaransa hävinnyt. Pomoni raahaama sänky tosin on edelleen paikallaan ja avaamattomassa muovikäärössä. Uusi sänky, mutta aika ruoska varmaankin. Tuollainen matkasänky näyttää olevan. Olen minäkin nukkunut tuollaisessa joskus ja en kyllä tykännyt, eli eiköhän minulla edelleen se talon paras sänky ole!
No, sitten sain kolmannenkin yllätyksen tänään aamulla. Päällikköni otti tämän Alexin heti perehtymään talon tapoihin ja kun ruokana näille leirikoululaisille, jotka Enighetenissä tällä viikolla oli majoittuneena oli vain hampurilaisia niin päällikköni totesi Alezin pärjäävän niistä, joten minua ei tarvittukaan. Eli sainkin tähän väliin vapaapäivän!
En sitten tiedä vielä miten tämän Alexin mukaantulo sekoittaa kuviot. Riittääkö minulle työtunteja? No, mennään päivä kerrallaan ja katsellaan mitä tuleman pitää. Alunperinhän tänne haettiinkin kahta kokkia. Voihan se olla hyväkin minulle, ei tarvitse tehdä nyt sitten aamusta-iltaan vuoroja?
Tämä Ahvenanmaan työreissu on alkanut oikeastaan vain kuullostamaan ja tuntumaan mielenkiintoisemmalta mitä enemmän on seikkailusta kulunut. Koko ajan sattuu ja tapahtuu jotain. Aika väsynyttä meininkiähän täällä Föglössä on ja ei ole säälittävä persoona ollenkaan, jos sanoo työn olevan ainoa elämä, toisin kuin mantereen puolella. Jos minulla on joskus pidempiä vapaita, niin täytyy lähteä tutustumaan jonnekin paikkoihin. Täytyy ottaa linja-autoliikenteestäkin paremmin selvää, jos menisi vaikka pääsaarelle asti!
Täältä tähän.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Opetusten ja kokemusten kesä?
Nyt on sitten neljä ensimäistä työpäivää takana Enigheten gästhemissä. Tämän viikon työpäivät ovat menneet jo paremmin kuin ensimmäinen työvuoro ja on päässyt enemmän sisälle taloon ja sen asioihinkin.
On mielenkiintoista vertailla, kuinka erilaiset ammattikeittiöt eroavat toisistaan. Aiemmissa työpaikoissani ja harjoittelupaikoissani on käytetty paljon joko puolivalmiste- tai kokovalmistetuotteita. Parhaimpana/pahimpana esimerkkinä näistä paikoista varmaankin Tiiriön ABC, mihin tilattiin porkkanatkin jo valmiiksi raastettuna ja salaatit silputtuna. Täällä Enigheten Gästhemissä puolestaan tehdään suurimmaksi osaksi ruoat alusta asti itse. On siinä totuttelemista taas tällaiseen "vanhanaikaiseenkin" systeemiin. Vaikka aikaa viekin enemmän ja työmäärä on suurempi niin kyllähän se on toki hyväkin, että valmistetaan itse alusta pitäen ruoat, tuotteiden laadun vuoksi.
Jos on tuossa totuttelemista täällä, niin on totuttelemista myös siinä, että tänne Enigheteniin ei tehdä mitään sen suurempia tilauksia mistään tukkuliikkeestä. Kaikki tuotteet suurimmaksi osaksi käydään ostamassa Föglön lähi- ja ainoasta kaupasta. Kauppa on tosin lähes tulkoon kiven heiton päässä ravintolasta, joten kyllähän sieltä autolla nopeasti tuotteita tarvittaessa lisää hakeekin.
Tämä viikko on ollut vielä helpompaa itselleni, kun ei ole oikeastaan tarvinnut kuin tehdä lounaspöytiin ruokia. Työkokemukseni on suurimmaksi osaksi lounaspuolelta, joten se on minulle siksi helpompaa. A´la carte puoli sitten kyllä hieman aiheuttaa hikipisaroita otsalle. Onhan minulla kyllä koulutusta siltäkin saralta, mutta työkokemus on melko vähäistä, joten saa nähdä miten tulen pärjäämään. Tosin, jos saisin olla täällä nyt kesän niin tämä olisi minulle erittäin arvokasta kokemusta tälläkin saralla.
Hassua, muuten miten noiden kokkiveitsien pesutavat vaihtelevat työpaikasta toiseen. Esimerkiksi Ilonpisarassa ne viskottiin aina pesukoneeseen, kun taas täällä Enighetenissä niitä ei saa missään nimessä pistää koneeseen. On nätä kyllä muitakin tavaroita mitä jossain saa pestä koneessa ja mitä taas jossain paikassa ei saa pestä. On siinä aina opettelua, miten mikäkin kuuluu pestä.
Koko kesäkuun minulla näyttäisi täällä olevan töitä tahdilla 7 päivää töitä, 7 päivää vapaata ja 7 päivää töitä. Tämä ainakin tällä näkymin. Työvuorot minulla tuntuu olevan 9-10 tunnin pituisia.
Näen jo painajaisia kyllä, kun minulle on kerrottu, että juhannuksen jälkeen meno vilkastuu ja hädin tuskin ehdit keittiössä silloin kissaa sanomaan. Ja kuulemma aamusta-iltaan asti kestäviä työvuoroja kannattaa odotella... Mikäköhän on sitten totuus?
Siinä varmaan tärkeimmät kuulumiset työpaikaltani. Olen myös saanut maalaistaloon emännät. Toinen on Vaasasta ja on suomen-ruotsalainen ja toinen Ruotsista ja puhuu vain ruotsia. Siinä on mukava kielikoulu kun yksi kolmesta puhuu sujuvasti vain suomea, toinen ruotsia ja suomea ja kolmas ruotsia. Tästä suomen-ruotsalaisesta on ollut minulle kyllä paljon hyötyä jo tähän asti. Hän toimii tarvittaessa aina minulle tulkkina työpaikalla. Joskus jopa pomokin käskee hänen suomentamaan minulle jotain, jos on jokin vaikea asia enkä ymmärrä sitä heti muuten.
Joskus tulee tunne, ettei pomoni oikein tiennyt mitä sai kun minut otti töihin. Hassu tunne, mutta ihan kuin hän ei aina välillä osaisi ottaa huomioon, etten täysin osaa ruotsia. Tiesihän se sen kuitenkin jo minut töihin palkatessaan. Työkaverit kyllä muuten tuntuvat tosi mukavilta ihmisiltä, vielä kun niiden kanssa osaisi kunnolla puhuakin. Omituista, että aiemmissa työpaikoissani hiljaisuuteni on mennyt ujouden piikkiin. Täällä se menee kielitaidon piikkiin.
Eilen minulla olisi ollut vielä mahdollisuus painaa the paniikkinappulaa, pakata kimpsuni ja kampsuni, sanoa adjö työpaikalleni ja lähteä himaan. Päätin kuitenkin kääntää tämän Ahvenanmaan kortin loppuun asti. Tällä hetkellä tuntuu, että mikäli vain saan työt sujumaan niin tämä tulee olemaan minulle juurikin elämysten, kokemusten ja opetusten kesä. Tämä kesä tulee kehittämään ensinnäkin taitojani ja tietojani työssäni, kehittämään sosiaalisia taitojani, kehittämään kielitaitoani ja vielä siinä lomassa pääsen aina kun jaksan/ehdin tutustumaan Ahvenanmaahan, sen luontoon ja kulttuuriin. Ja kun nyt saan ensimmäiset kokemukset a´la carte puolelta, niin minulla on suurempi todennäköisyys saada jatkossakin siltäkin puolelta töitä.
Ja Föglössähän tehdään tällä hetkellä myös elokuvaa. Elokuvan tekijöitä on majoittuneena Enigheteniin. Saas nähdä tuleeko musta vielä leffatähtikin!
Täältä tähän.
On mielenkiintoista vertailla, kuinka erilaiset ammattikeittiöt eroavat toisistaan. Aiemmissa työpaikoissani ja harjoittelupaikoissani on käytetty paljon joko puolivalmiste- tai kokovalmistetuotteita. Parhaimpana/pahimpana esimerkkinä näistä paikoista varmaankin Tiiriön ABC, mihin tilattiin porkkanatkin jo valmiiksi raastettuna ja salaatit silputtuna. Täällä Enigheten Gästhemissä puolestaan tehdään suurimmaksi osaksi ruoat alusta asti itse. On siinä totuttelemista taas tällaiseen "vanhanaikaiseenkin" systeemiin. Vaikka aikaa viekin enemmän ja työmäärä on suurempi niin kyllähän se on toki hyväkin, että valmistetaan itse alusta pitäen ruoat, tuotteiden laadun vuoksi.
Jos on tuossa totuttelemista täällä, niin on totuttelemista myös siinä, että tänne Enigheteniin ei tehdä mitään sen suurempia tilauksia mistään tukkuliikkeestä. Kaikki tuotteet suurimmaksi osaksi käydään ostamassa Föglön lähi- ja ainoasta kaupasta. Kauppa on tosin lähes tulkoon kiven heiton päässä ravintolasta, joten kyllähän sieltä autolla nopeasti tuotteita tarvittaessa lisää hakeekin.
Tämä viikko on ollut vielä helpompaa itselleni, kun ei ole oikeastaan tarvinnut kuin tehdä lounaspöytiin ruokia. Työkokemukseni on suurimmaksi osaksi lounaspuolelta, joten se on minulle siksi helpompaa. A´la carte puoli sitten kyllä hieman aiheuttaa hikipisaroita otsalle. Onhan minulla kyllä koulutusta siltäkin saralta, mutta työkokemus on melko vähäistä, joten saa nähdä miten tulen pärjäämään. Tosin, jos saisin olla täällä nyt kesän niin tämä olisi minulle erittäin arvokasta kokemusta tälläkin saralla.
Hassua, muuten miten noiden kokkiveitsien pesutavat vaihtelevat työpaikasta toiseen. Esimerkiksi Ilonpisarassa ne viskottiin aina pesukoneeseen, kun taas täällä Enighetenissä niitä ei saa missään nimessä pistää koneeseen. On nätä kyllä muitakin tavaroita mitä jossain saa pestä koneessa ja mitä taas jossain paikassa ei saa pestä. On siinä aina opettelua, miten mikäkin kuuluu pestä.
Koko kesäkuun minulla näyttäisi täällä olevan töitä tahdilla 7 päivää töitä, 7 päivää vapaata ja 7 päivää töitä. Tämä ainakin tällä näkymin. Työvuorot minulla tuntuu olevan 9-10 tunnin pituisia.
Näen jo painajaisia kyllä, kun minulle on kerrottu, että juhannuksen jälkeen meno vilkastuu ja hädin tuskin ehdit keittiössä silloin kissaa sanomaan. Ja kuulemma aamusta-iltaan asti kestäviä työvuoroja kannattaa odotella... Mikäköhän on sitten totuus?
Siinä varmaan tärkeimmät kuulumiset työpaikaltani. Olen myös saanut maalaistaloon emännät. Toinen on Vaasasta ja on suomen-ruotsalainen ja toinen Ruotsista ja puhuu vain ruotsia. Siinä on mukava kielikoulu kun yksi kolmesta puhuu sujuvasti vain suomea, toinen ruotsia ja suomea ja kolmas ruotsia. Tästä suomen-ruotsalaisesta on ollut minulle kyllä paljon hyötyä jo tähän asti. Hän toimii tarvittaessa aina minulle tulkkina työpaikalla. Joskus jopa pomokin käskee hänen suomentamaan minulle jotain, jos on jokin vaikea asia enkä ymmärrä sitä heti muuten.
Joskus tulee tunne, ettei pomoni oikein tiennyt mitä sai kun minut otti töihin. Hassu tunne, mutta ihan kuin hän ei aina välillä osaisi ottaa huomioon, etten täysin osaa ruotsia. Tiesihän se sen kuitenkin jo minut töihin palkatessaan. Työkaverit kyllä muuten tuntuvat tosi mukavilta ihmisiltä, vielä kun niiden kanssa osaisi kunnolla puhuakin. Omituista, että aiemmissa työpaikoissani hiljaisuuteni on mennyt ujouden piikkiin. Täällä se menee kielitaidon piikkiin.
Eilen minulla olisi ollut vielä mahdollisuus painaa the paniikkinappulaa, pakata kimpsuni ja kampsuni, sanoa adjö työpaikalleni ja lähteä himaan. Päätin kuitenkin kääntää tämän Ahvenanmaan kortin loppuun asti. Tällä hetkellä tuntuu, että mikäli vain saan työt sujumaan niin tämä tulee olemaan minulle juurikin elämysten, kokemusten ja opetusten kesä. Tämä kesä tulee kehittämään ensinnäkin taitojani ja tietojani työssäni, kehittämään sosiaalisia taitojani, kehittämään kielitaitoani ja vielä siinä lomassa pääsen aina kun jaksan/ehdin tutustumaan Ahvenanmaahan, sen luontoon ja kulttuuriin. Ja kun nyt saan ensimmäiset kokemukset a´la carte puolelta, niin minulla on suurempi todennäköisyys saada jatkossakin siltäkin puolelta töitä.
Ja Föglössähän tehdään tällä hetkellä myös elokuvaa. Elokuvan tekijöitä on majoittuneena Enigheteniin. Saas nähdä tuleeko musta vielä leffatähtikin!
Täältä tähän.
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Pää pyörällä
Ensimmäinen työpäivä Enigheten gästhemissä oli eilen. Se kesti kahdestatoista aina kello 18.40 asti. Voi, että kuinka pystyikään olemaan pää niin pyörällä kuin mitä se eilisen työpäivän jälkeen oli. Kaikki tuntui niin sekavalta. Uskon vankasti siihen, että sekavuus oli yhteenlaskettu tulos yhtälöstä täysin uusi työpaikka, vieras kieli, vähän a'la carte puolen työkokemusta jne. Tai sitten en vain osaa enkä opi vaikka saan kokemusta, toivottavasti ei kuitenkaan.
Ensimmäisenä työpäivänä tein vain valmisteluja maanantaille. Maanantaina sinne ryykää 25 henkeä. Ne majoittuvat oikein sinne. Tein kaksi juusto-kinkkupiirasta ja yritin tehdä punaviinikastiketta. Juusto-kinkkupiiraista ainakin toinen, mitä maistoin onnistui hyvin, mutta punaviinikastikkeen kanssa oli pientä häikkää. Mutta ehkä sekin siitä, kun saa lisää treeniä...
Näin myös paikan a'la cartelistan. Se sisälsi aika paljonkin ruokalajeja, mistä en ole ennen kuullutkaan. Saattaahan ne silti olla ihan yksinkertaisia valmistaa, mutta nyt vaan toivon, että saan jonkinlaista perehdytystä, etten ihan kylmiltäni joudu töihin.
Nyt tuntuu tosiaan kaikki ihan sekavalta. Toivottavasti asiat kuitenkin alkavat selkiintymään kun saa kokemusta ja pääsee paremmin taloon ja sen töihin sisälle!
Koulussani käyttämät työvaatteetkin olisi tänne kannattanut raijata näemmä mukaan, mutta enpä sitä sitten hoksannut, kun aina olen tupannut saamaan työpaikoilta omat työvaatteet. Työkengät minulla on kyllä mukana, edes jotain. Sain käyttööni kyllä työtakin, siinäkään ei tosin ole nappeja ainakaan vielä, kun ei löytynyt.
Nyt ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin. Huomenna taas töihin yhdeksään. Nyt täytyy vaan alkaa tekemään pirusti töitä ja olemaan itse hyvin aktiivinen niin toivottavasti se nyt siitä sitten vielä urkeaa. Olin kyllä lähes yhtä kassalla asioista kun aloitin työt edellisessä työpaikassani Ilonpisarassa. Silloin sen koko kesätyöperiodin ajan mietin, että saankohan olla täällä koko kesän ajan. Vasta ennen viimeistä työvuoroa ennen, mikä oli muistaakseni muuten sinä kesänä yövuoro, totesin, että kyllä mä täällä koko kesän varmaan saan olla. Sain olla kaksi-kolme vuotta vielä kauemminkin. Miksei samalla tavalla kävisi myös täällä? Siis, että saisin olla edes tämän kesän täällä...
Nyt on ulkona masentava ilma. Ei oikein huvittaisi tehdä mitään. Tekisi mieli vain maata sängyssä koko päivä. Kai sitä silti täytyy herätä myös tähän päivään. Onhan päivä vielä huomennakin.
Täältä tähän.
Ensimmäisenä työpäivänä tein vain valmisteluja maanantaille. Maanantaina sinne ryykää 25 henkeä. Ne majoittuvat oikein sinne. Tein kaksi juusto-kinkkupiirasta ja yritin tehdä punaviinikastiketta. Juusto-kinkkupiiraista ainakin toinen, mitä maistoin onnistui hyvin, mutta punaviinikastikkeen kanssa oli pientä häikkää. Mutta ehkä sekin siitä, kun saa lisää treeniä...
Näin myös paikan a'la cartelistan. Se sisälsi aika paljonkin ruokalajeja, mistä en ole ennen kuullutkaan. Saattaahan ne silti olla ihan yksinkertaisia valmistaa, mutta nyt vaan toivon, että saan jonkinlaista perehdytystä, etten ihan kylmiltäni joudu töihin.
Nyt tuntuu tosiaan kaikki ihan sekavalta. Toivottavasti asiat kuitenkin alkavat selkiintymään kun saa kokemusta ja pääsee paremmin taloon ja sen töihin sisälle!
Koulussani käyttämät työvaatteetkin olisi tänne kannattanut raijata näemmä mukaan, mutta enpä sitä sitten hoksannut, kun aina olen tupannut saamaan työpaikoilta omat työvaatteet. Työkengät minulla on kyllä mukana, edes jotain. Sain käyttööni kyllä työtakin, siinäkään ei tosin ole nappeja ainakaan vielä, kun ei löytynyt.
Nyt ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin. Huomenna taas töihin yhdeksään. Nyt täytyy vaan alkaa tekemään pirusti töitä ja olemaan itse hyvin aktiivinen niin toivottavasti se nyt siitä sitten vielä urkeaa. Olin kyllä lähes yhtä kassalla asioista kun aloitin työt edellisessä työpaikassani Ilonpisarassa. Silloin sen koko kesätyöperiodin ajan mietin, että saankohan olla täällä koko kesän ajan. Vasta ennen viimeistä työvuoroa ennen, mikä oli muistaakseni muuten sinä kesänä yövuoro, totesin, että kyllä mä täällä koko kesän varmaan saan olla. Sain olla kaksi-kolme vuotta vielä kauemminkin. Miksei samalla tavalla kävisi myös täällä? Siis, että saisin olla edes tämän kesän täällä...
Nyt on ulkona masentava ilma. Ei oikein huvittaisi tehdä mitään. Tekisi mieli vain maata sängyssä koko päivä. Kai sitä silti täytyy herätä myös tähän päivään. Onhan päivä vielä huomennakin.
Täältä tähän.
perjantai 11. kesäkuuta 2010
Vanhan maalaistalon isäntä
Nyt sitä sitten ollaan muutettu tänne Föglön saarelle. Retkiseurueeni toivat minut eilen iltapäivällä tänne, milloin työnantajani vei meidät tulevalle kesäasunnolleni ja luovutti minulle avaimet.
Asuntoasiat täällä Föglön saaressa ratkesivat sitten lopulta hyvällä tavalla ja nyt minua voisi kutsua jopa vanhan maalaistalon isännäksi. Asun nimittäin täällä tällaisessa vanhassa punaisessa maalaistalossa ihan meren vieressä. Tänne tulee olikos se nyt maanantaina myös pari likkaa vielä kanssani asumaan Vaasasta, joten eipähän pääse tänne ainakaan erakoitumaan. Täällä on jokaiselle asukkaalle varattu ihan viihtyisät ja siistit huoneet, joista minä pääsin valitsemaan ensimmäisenä omani. Valinta oli vaikeahko, sillä jokaisessa huoneessa oli omat huonot ja hyvät puolensa, mutta valitsin lopulta sen huoneen, missä oli talon ainoa kunnon sänky, muissa huoneissa on vain vuodesohvat. Ja olipas kyllä hyvä nukkua ainakin ensimmäinen yö tuossa sängyssä!
Sitten täällä on näiden huoneiden lisäksi iso, hieno ruokasali yhteisessä käytössä oikeastaan kaikkine mukavuuksineen. Löytyy tarvittavat astiat, mikro, uuni, jääkaappi, ruokapöytä, tuolit jne. Jääkaappi on kyllä melko pieni, joten hieman jänskättää miten kaikkien kolmen omat ruokatavarat mahtuvat sinne. Täytyy vissiin opetella ostamaan päivittäin ostokset kaupasta, eikä niin kuin Kauhajoella "opiskelija"-asunnossani yleensä tein, että ostin pidemmälle ajalle tavarat. On täällä kyllä toinenkin jääkaappi, mutta en tiedä saako sitä päälle.
Televisiokin täältä löytyy, mutta siinä ei ole digiboksia, joten se ei vissiin sitten toimi. No, eipä sieltä olisi mitään minulle näin kesäisin tullutkaan, kun vain YLEn kanavat näkyvät täällä Ahvenanmaalla. No, pelataanhan siellä vissiin jotain potkupallon MM-kisoja, mutta ne ei itseäni pahemmin kiinnosta.
Kylpyhuone täällä on ehkä se talon heikoin osa ainakin itseni kannalta ajateltuna. Etenkin suihkuosasto. Suihkutila on niin pirun pieni eli täytyy olla tarkka, ettei kastele koko vessaa ja täällä ei ole ollenkaan lattiakuivainta! Tai todennäköisesti tuon yhden kepin päässä on kuivain ollut, mutta se on mennyt rikki.
Pihapiirikin tällä talolla on laaja! On tilaa temmeltää! En tiedä vielä pääseekö tuolta uimaan, kun ranta on ruohikkoa enkä viitsinyt eilen mennä katsomaan sinne kun oli niin pirun märkää. Täytyy jossain vaiheessa katsastaa tuokin asia. Kyllä sinne jokin polku johtaa...
Toivon tällä hetkellä, että nämä kaksi likkaa Vaasasta olisivat ihan terveen kirjoista ja olisivat ihan mukavia asuinkumppaneita. Soluasumisesta minulla ei ole ennestään kokemusta, joten siinä riittää varmasti minulla totuttelemista. Onneksi tämä talo on sen verran iso, ettei tätä nyt ihan perussoluasumiseksi kai voi kutsua?
Ja toinen asia, missä minulla riittää totuttelemista on tuo ruotsin kieli. Huh, huh niiden möngerrystä! Riittäisi jo, että ne puhuu eri kieltä, mutta kun ne puhuu sitä vielä niin nopeasti ettei perässä meinaa pysyä. Ymmärrän kyllä ihan ok, mitä ne sanovat, mutta vastaaminen tuottaa välillä vaikeuksia. Tänään aloitan työt tuolla Enigheten gästhemissä kello kahdeltatoista. Saas nähdä miten siellä alkaa sujumaan...
Onneksi täällä ei sentäs ole lehmiä. Tai no, eikös se lypsäminen tuppaa olemaan emäntien puuhaa...
Täältä tähän.
Asuntoasiat täällä Föglön saaressa ratkesivat sitten lopulta hyvällä tavalla ja nyt minua voisi kutsua jopa vanhan maalaistalon isännäksi. Asun nimittäin täällä tällaisessa vanhassa punaisessa maalaistalossa ihan meren vieressä. Tänne tulee olikos se nyt maanantaina myös pari likkaa vielä kanssani asumaan Vaasasta, joten eipähän pääse tänne ainakaan erakoitumaan. Täällä on jokaiselle asukkaalle varattu ihan viihtyisät ja siistit huoneet, joista minä pääsin valitsemaan ensimmäisenä omani. Valinta oli vaikeahko, sillä jokaisessa huoneessa oli omat huonot ja hyvät puolensa, mutta valitsin lopulta sen huoneen, missä oli talon ainoa kunnon sänky, muissa huoneissa on vain vuodesohvat. Ja olipas kyllä hyvä nukkua ainakin ensimmäinen yö tuossa sängyssä!
Sitten täällä on näiden huoneiden lisäksi iso, hieno ruokasali yhteisessä käytössä oikeastaan kaikkine mukavuuksineen. Löytyy tarvittavat astiat, mikro, uuni, jääkaappi, ruokapöytä, tuolit jne. Jääkaappi on kyllä melko pieni, joten hieman jänskättää miten kaikkien kolmen omat ruokatavarat mahtuvat sinne. Täytyy vissiin opetella ostamaan päivittäin ostokset kaupasta, eikä niin kuin Kauhajoella "opiskelija"-asunnossani yleensä tein, että ostin pidemmälle ajalle tavarat. On täällä kyllä toinenkin jääkaappi, mutta en tiedä saako sitä päälle.
Televisiokin täältä löytyy, mutta siinä ei ole digiboksia, joten se ei vissiin sitten toimi. No, eipä sieltä olisi mitään minulle näin kesäisin tullutkaan, kun vain YLEn kanavat näkyvät täällä Ahvenanmaalla. No, pelataanhan siellä vissiin jotain potkupallon MM-kisoja, mutta ne ei itseäni pahemmin kiinnosta.
Kylpyhuone täällä on ehkä se talon heikoin osa ainakin itseni kannalta ajateltuna. Etenkin suihkuosasto. Suihkutila on niin pirun pieni eli täytyy olla tarkka, ettei kastele koko vessaa ja täällä ei ole ollenkaan lattiakuivainta! Tai todennäköisesti tuon yhden kepin päässä on kuivain ollut, mutta se on mennyt rikki.
Pihapiirikin tällä talolla on laaja! On tilaa temmeltää! En tiedä vielä pääseekö tuolta uimaan, kun ranta on ruohikkoa enkä viitsinyt eilen mennä katsomaan sinne kun oli niin pirun märkää. Täytyy jossain vaiheessa katsastaa tuokin asia. Kyllä sinne jokin polku johtaa...
Toivon tällä hetkellä, että nämä kaksi likkaa Vaasasta olisivat ihan terveen kirjoista ja olisivat ihan mukavia asuinkumppaneita. Soluasumisesta minulla ei ole ennestään kokemusta, joten siinä riittää varmasti minulla totuttelemista. Onneksi tämä talo on sen verran iso, ettei tätä nyt ihan perussoluasumiseksi kai voi kutsua?
Ja toinen asia, missä minulla riittää totuttelemista on tuo ruotsin kieli. Huh, huh niiden möngerrystä! Riittäisi jo, että ne puhuu eri kieltä, mutta kun ne puhuu sitä vielä niin nopeasti ettei perässä meinaa pysyä. Ymmärrän kyllä ihan ok, mitä ne sanovat, mutta vastaaminen tuottaa välillä vaikeuksia. Tänään aloitan työt tuolla Enigheten gästhemissä kello kahdeltatoista. Saas nähdä miten siellä alkaa sujumaan...
Onneksi täällä ei sentäs ole lehmiä. Tai no, eikös se lypsäminen tuppaa olemaan emäntien puuhaa...
Täältä tähän.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Ensitapaamiset
Tämä päivä olikin melkoinen ja samalla myös yllätyksellinen. Edellinen yöhän me yövyttiin Kumlingen saaressa Hasslebo gästhem- nimisellä alueella. Se nyt ei ollut mitenkään kaksinen paikka ja olimme ainoat asiakkaat siellä. No, ei me Kumlingessa sitten oltukaan kuin alle vuorokauden ajan. Saavuimme edellisenä iltapäivänä ja lähdimme tänään sieltä jo pois varhain aamulla. Kumlingesta menimme lautalla tulevalle työpaikkasaarelleni, Föglööseen. Siellä meitä odottikin ikävän oloinen yllätys, kun leirintäalue, missä viime Ahvenanmaan reissulla vielä kahdeksan vuotta sitten yövyimme olikin muuttunut pelkästään mökkikyläksi. No, olimme hetken aikaa tänka po, että mitäs nyt tehdään. Sitten päätimme, että menen nyt jo käymään tulevassa työpaikassani ja sen jälkeen jatkamme matkaamme sitten pääsaarelle, Maarianhaminaan.
Jos muutaman sanasen sitten tuosta vierailustani työpaikalleni kertoisin. Ensinnäkin se Enigheten gästhem ei ollutkaan se paikka siinä ihan Föglön lauttasatamassa. Lähellä se siinä kuitenkin oli. Sieltä satamasta lähtee pikkuinen tie, minkä päässä tämä Enighetenin vieraskoti sijaitsee. Ensimmäiset mielikuvani paikasta olivat kaunis ja idyllinen. Ja se tosiaan on kaunis paikka. Vanha, 1700-luvulta säilynyt kestikievaritila, mikä on entisöity vieraskodiksi. Siellä on punaisia ja puisia rakennuksia, missä yhdessä on saunat ja suihkut, toisessa huonetiloja ja kolmas on sitten itse päärakennus, missä on reception ja se minun työpisteeni, ravintola ja keittiö. Näyttää ja tuntuu kyllä mielenkiintoiselta, kodikkaalta ja viihtyisältä työpaikalta. Työpaikalta, missä on muuten myös oma vierasvenelaiturikin.
No, sitten se tapaaminen sen uuden pomoni kanssa. Se meni varmaan ganske bra. Ainakin hän sai esiteltyä minulle paikat, sain kartan kesäkotiini ja tiedon, milloin saan avaimen sinne. Sain myös selville, milloin menen ensimmäisenä työpäivänäni töihin lauantaina jne. Olihan siinä jotain pientä selkkausta, kun en oikein kaikkea ymmärtänyt, mutta pääpiirteittäin ja ottaen huomioon, että olen vieraskielinen ja tapaaminen tuli kuitenkin puun takaa niin voin olla mielestäni suht tyytyväinen tuohon treffaamiseen. Ja oikeastaan ymmärsin paremmin kuin osasin vastata. Ymmärsin oikeastaan kaiken, mitä hän sanoi, mutta en oikein osannut vastata takaisin aina. Työnantajani tuntuivat mukavilta ihmisiltä.
Saimme siis kartan kesäkodilleni. Vielä en saanut avaimia, joten emme päässeet taloon sisälle. Pomoni tapaa kodin vuokraajan huomenna ja menen hakemaan ne itselleni perjantaina, jolloin muutankin myös samalla sinne. Talo sijaitsee ihan pyöräilymatkan päässä työpaikalta, mikä varmasti lienee tärkein asia. Sinne on matkaa noin 8-9 kilometriä eli ei ollenkaan paha ja kun ottaa huomioon minkälaisissa maisemissa sen saa ajella niin eiköhän se mene. Talo on vanha, puinen ja punainen maalaistalo. Siellä on aika liki naapurit toisiaan kun Föglössä muutenkin kuulemma talot on rakennettu poikkeuksellisesti kauhean liki toisiaan toisin kuin muualla Ahvenanmaalla. No, se on varmaan ihan hyvä niin ei pääse erakoitumaan. Talo ei sijaitse aivan meren rannalla, mutta kyllä ihan meren vieressä. En tiedä vielä vaan pääseekö siitä ihan rantaan asti ja pääseekö siellä uimaan, mutta kyllä se meri sinne talolle ainakin vissiin näkyy.
Föglö on itsessään jo kaunis saari. Työpaikkani Enigheten gästhem vaikuttaa hyvin idylliseltä ja mielenkiintoiselta työpaikalta. Asuntoni sijaitsee ihan pyöräilymatkan päässä työpaikalta niin eiköhän siellä saarella ainakin kolme kuukautta tule viihtymään. Kunhan vain osaisi sitten vielä tehdäkin jotain töissä... No, en usko että niillä on kovin suuret odotukset minulle kun ne minut niin sokkona kuitenkin töihinkin otti. Ilman työpaikkahaastatteluja jne...
Nyt olemme retkiseurueeni kanssa Maarianhaminassa Gröna Udden- nimisellä leirintäalueella. Tämä on hieno ja viihtyisä paikka! Nyt nautin täällä viimeiset vapaapäiväni ja lauantaina kello 12 olen valmis sotaan!
Täältä tähän.
Jos muutaman sanasen sitten tuosta vierailustani työpaikalleni kertoisin. Ensinnäkin se Enigheten gästhem ei ollutkaan se paikka siinä ihan Föglön lauttasatamassa. Lähellä se siinä kuitenkin oli. Sieltä satamasta lähtee pikkuinen tie, minkä päässä tämä Enighetenin vieraskoti sijaitsee. Ensimmäiset mielikuvani paikasta olivat kaunis ja idyllinen. Ja se tosiaan on kaunis paikka. Vanha, 1700-luvulta säilynyt kestikievaritila, mikä on entisöity vieraskodiksi. Siellä on punaisia ja puisia rakennuksia, missä yhdessä on saunat ja suihkut, toisessa huonetiloja ja kolmas on sitten itse päärakennus, missä on reception ja se minun työpisteeni, ravintola ja keittiö. Näyttää ja tuntuu kyllä mielenkiintoiselta, kodikkaalta ja viihtyisältä työpaikalta. Työpaikalta, missä on muuten myös oma vierasvenelaiturikin.
No, sitten se tapaaminen sen uuden pomoni kanssa. Se meni varmaan ganske bra. Ainakin hän sai esiteltyä minulle paikat, sain kartan kesäkotiini ja tiedon, milloin saan avaimen sinne. Sain myös selville, milloin menen ensimmäisenä työpäivänäni töihin lauantaina jne. Olihan siinä jotain pientä selkkausta, kun en oikein kaikkea ymmärtänyt, mutta pääpiirteittäin ja ottaen huomioon, että olen vieraskielinen ja tapaaminen tuli kuitenkin puun takaa niin voin olla mielestäni suht tyytyväinen tuohon treffaamiseen. Ja oikeastaan ymmärsin paremmin kuin osasin vastata. Ymmärsin oikeastaan kaiken, mitä hän sanoi, mutta en oikein osannut vastata takaisin aina. Työnantajani tuntuivat mukavilta ihmisiltä.
Saimme siis kartan kesäkodilleni. Vielä en saanut avaimia, joten emme päässeet taloon sisälle. Pomoni tapaa kodin vuokraajan huomenna ja menen hakemaan ne itselleni perjantaina, jolloin muutankin myös samalla sinne. Talo sijaitsee ihan pyöräilymatkan päässä työpaikalta, mikä varmasti lienee tärkein asia. Sinne on matkaa noin 8-9 kilometriä eli ei ollenkaan paha ja kun ottaa huomioon minkälaisissa maisemissa sen saa ajella niin eiköhän se mene. Talo on vanha, puinen ja punainen maalaistalo. Siellä on aika liki naapurit toisiaan kun Föglössä muutenkin kuulemma talot on rakennettu poikkeuksellisesti kauhean liki toisiaan toisin kuin muualla Ahvenanmaalla. No, se on varmaan ihan hyvä niin ei pääse erakoitumaan. Talo ei sijaitse aivan meren rannalla, mutta kyllä ihan meren vieressä. En tiedä vielä vaan pääseekö siitä ihan rantaan asti ja pääseekö siellä uimaan, mutta kyllä se meri sinne talolle ainakin vissiin näkyy.
Föglö on itsessään jo kaunis saari. Työpaikkani Enigheten gästhem vaikuttaa hyvin idylliseltä ja mielenkiintoiselta työpaikalta. Asuntoni sijaitsee ihan pyöräilymatkan päässä työpaikalta niin eiköhän siellä saarella ainakin kolme kuukautta tule viihtymään. Kunhan vain osaisi sitten vielä tehdäkin jotain töissä... No, en usko että niillä on kovin suuret odotukset minulle kun ne minut niin sokkona kuitenkin töihinkin otti. Ilman työpaikkahaastatteluja jne...
Nyt olemme retkiseurueeni kanssa Maarianhaminassa Gröna Udden- nimisellä leirintäalueella. Tämä on hieno ja viihtyisä paikka! Nyt nautin täällä viimeiset vapaapäiväni ja lauantaina kello 12 olen valmis sotaan!
Täältä tähän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
