Tänään menin kahteentoista töihin. Enigheten gästhemin ravintola avattiin tänään. Päivä oli minulle todellinen pettymys. En ollut ehtinyt kauaakaan homehtua töissä, kun pomoni ilmoitti ettei tarvitse enää minua. Minulla ei kuulemma ollut tarpeeksi hyvä kielitaito sittenkään tuohon paikkaan.
Mielestäni ruotsi sujuu minulta ihan ok, mutta kenties sen sitten pitäisi sujua erittäin hyvin tuollaisessa hektisessä ympäristössä, missä on paljon asiakkaita ja tilauksia. Vielä kun pomoni puhuu niin nopeaan tahtiin.
Omituista vain, ettei pomoni kertonut minulle työsopimusta tehdessään, että minulla täytyisi olla parempi kielitaito tai että kyseisessä työpaikassa vaaditaan hyvää kielitaitoa.
Armoton vitutus on vaihtunut tyhjään olotilaan. Jukka Jalosta lanseeraten suuhun jäi paska maku kyseisestä paikasta. Ei kai osa muistakaan ulkomaille töihin lähteneistä ole tämän paremmin maan kieltä osannut etukäteen? Tässä työympäristössä tämä ei vain riittänyt.
Yritän kysyä Föglön muista yrityksistä töitä, esimerkiksi kilpailevasta ravintolasta. Ehkä siellä olisi valoisampi ura edessä? Pääsaarelle en uskalla lähteä töitä hakemaan tyhjän päälle pelkällä pyörällä.
Ehkä minun olisi sittenkin pitänyt valita jokin leirintäalue työpaikakseni?
Nyt on suunnattava nokka kohti uusia pettymyksiä. Onneksi en paljoa tässä hävinnyt, sillä kyseessä ei ollut kuitenkaan kuin parin kuukauden pesti. Ihmetyttää vain tapa, millä minut irtisanottiin. Olisi edes sen voinut tehdä sitten puhelimitse niin ei olisi turhaan tarvinnut ajaa 20 kilometriä. Tänään ajoin yhteensä 40 kilsaa, kun kävin illalla vielä syömässä hampurilaisen toisessa kylän ruokamestassa.
En ole tottunut siihen, että minusta ei jossain työpaikassa tykätä. Olen yleensä tottunut saamaan kehuja eri työpaikoilla. Pakko se oli kokea tämäkin päivä.
Pettyneellä äänensävyllä, täältä tähän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti