Kylläpäs oli yllätysten siivittämät kaksi päivää. Eilen päällikköni kertoi jo aamusta, että illalla olisi Enigheteniin tulossa illallisvieraita ja minä joutuisin niille tekemään a'la carte-listalta annokset. Aamupäivän teinkin sitten valmisteluja jännittyneenä. Ajattelin, että se laittaa minut jo heti kylmiltään tekemään yksin annoksia useille asiakkaille. No, onneksi hän tuli sitten kuuden jälkeen perehdyttämään minua ja kylläpäs oli yllätys, kun hän kertoi ketkä olivat nämä "asiakkaat". Ne olivatkin hänen vanhempansa ja me työntekijät. Hän halusi näemmä perehdyttää minua a'la carte puolelle hieman kevyemmällä pudotuksella. Olin kyllä yllättynyt ja jo pelkästään siitäkin syystä, etten missään aiemmassa työpaikassa ole ihan näin hyviin työetuihin törmännyt. Ei edes yksi työviikko kulunut loppuun, kun työnantaja tarjoaa illallisen, oluen ja kahvit ja viinerin jälkiruoaksi. Ruoat olivat kyllä hyviä. Kaikki kehuivat niitä. Oikeastaan oli vain tällä erää kaksi pääruokaa valittavana ja ne olivat en ihan tarkalleen muista pihvin nimeä, mutta olisiko ollut jokin snichel-pihvi ja voissa paistetut ahvenfileet. Enigheten gästhem on tunnettu hervottoman kokoisista snichelin pihveistään ja keskiviikkonahan minä niitä urakalla hakkasinkin mahdollisimman litteiksi ja isoiksi. Sen työpäivän jälkeen korvat olivat lukossa, päässä soi kop,kop,kop ja vasen käsi oli uupunut. Yöllä yhden aikaan jouduin jopa ottamaan buranan, kun särki sen seurauksena mahdottomasti vasenta kättä. Eivät nämä annokset toisaalta niin vaikeita kyllä ollut valmistaakaan, melko yksinkertaisia ja varmasti opin niitä tekemään. Ja nämä muodostavat jo noin puolet pääruokalistalta. Pääruokien lisäksi kun kokin ei tarvitse tehdä kuin alkuruoat a'la cartessa, joista aika moni on vissiin vain komponenttien yhdistämistä niin enemmän alkaa luottoa jo omaan tekemiseen ja pärjäämiseen löytymään.
En sitten ollut kunnolla edes tästä torstai-illan illallisyllätyksestä selvinnyt niin perjantai-aamuna oli edessä seuraavat yllätykset. Herättyäni pomoni tuli pihaan, menin avaamaan oven ja hän oli vastassa sängyn kanssa. Takanaan hänellä oli virolainen kokki eli saatiin uusi asukas! Tällä kertaa mies ja hänen nimensä on Alex. Kyllä siinä tuntui kuin olisi ollut Big Brother-talossa. Nyt jännitetään ketkä ovat pyhänä häätöäänestyksessä...
Tämä uusi asukas onkin virolainen. Kyllä, kyllähän siinä pakostakin alkaa hälytyskellot soimaan. Voiko häneen täysin luottaa? Virolaisista kun on kuitenkin kuullut ja lukenut ties minkälaista tarinaa. No, ei pidä olla ennakkoluuloinen ja voihan hän olla ihan mukavakin. Olen minä tavannut tosi mukaviakin virolaissyntyisiä ihmisiä kuitenkin!
En vaan tiedä minne hän on nyt häipynyt. Lähdin Degerbyyhyn syömään tänään ravintolaan ja kun palasin kotiin oli ulko-ovi selkosen selällään ja hänen tavaransa hävinnyt. Pomoni raahaama sänky tosin on edelleen paikallaan ja avaamattomassa muovikäärössä. Uusi sänky, mutta aika ruoska varmaankin. Tuollainen matkasänky näyttää olevan. Olen minäkin nukkunut tuollaisessa joskus ja en kyllä tykännyt, eli eiköhän minulla edelleen se talon paras sänky ole!
No, sitten sain kolmannenkin yllätyksen tänään aamulla. Päällikköni otti tämän Alexin heti perehtymään talon tapoihin ja kun ruokana näille leirikoululaisille, jotka Enighetenissä tällä viikolla oli majoittuneena oli vain hampurilaisia niin päällikköni totesi Alezin pärjäävän niistä, joten minua ei tarvittukaan. Eli sainkin tähän väliin vapaapäivän!
En sitten tiedä vielä miten tämän Alexin mukaantulo sekoittaa kuviot. Riittääkö minulle työtunteja? No, mennään päivä kerrallaan ja katsellaan mitä tuleman pitää. Alunperinhän tänne haettiinkin kahta kokkia. Voihan se olla hyväkin minulle, ei tarvitse tehdä nyt sitten aamusta-iltaan vuoroja?
Tämä Ahvenanmaan työreissu on alkanut oikeastaan vain kuullostamaan ja tuntumaan mielenkiintoisemmalta mitä enemmän on seikkailusta kulunut. Koko ajan sattuu ja tapahtuu jotain. Aika väsynyttä meininkiähän täällä Föglössä on ja ei ole säälittävä persoona ollenkaan, jos sanoo työn olevan ainoa elämä, toisin kuin mantereen puolella. Jos minulla on joskus pidempiä vapaita, niin täytyy lähteä tutustumaan jonnekin paikkoihin. Täytyy ottaa linja-autoliikenteestäkin paremmin selvää, jos menisi vaikka pääsaarelle asti!
Täältä tähän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti