Paluu kotiin

Ei tässä näin pitänyt käydä. Työrupeamani Enigheten gästhemissä ei sittenkään ollut kuin viiden työvuoron pituinen ja tänään on edessä pettymyksen sävyttämä paluu kotiin. Elämysten kesästä tuli katastrofi suorastaan. Taidan olla säälittävä, ikuinen häviäjä.

Olisihan voinut yrittää ja lähteä vielä kyselemään töitä pääsaarelta, mutta se tuntui liian vaikealta. Ensin käydä ostamassa Maarianhaminasta pyörälaukut ja teltta ja sitten palata, pakata tavarat ja lähettää ylimääräiset tavarat kotiin sekä lähteä pääsaarelle pyörällä. Plan B oli helposti suunniteltu, mutta ei välttämättä olisi ollut yhtä helposti tehty. Noudatan mielummin Plan C:tä. Palaan nyt kotiin ja lähden ehkä joskus uudestaan valloittamaan maailmaa. Sen verran tästä kaikesta jäi kuitenkin hampaan koloon. Haaveeni oli hyvin lähellä toteutua, mutta taas kerran tuli pettymys. Jo toinen raju pettymys, minkä olen tässä puolen vuoden sisään työasioissa joutunut kokemaan. Ehkä se on vaan ymmärrettävä, ettei ala ole minua varten tehty?

Kielitaidon piikkiinhän se syy potkuilleni meni, mutta oliko se sitten todellinen syy jää mietintöjen varaan? Haiskahtaa kyllä pahasti omaan nenääni koko touhu. Heti, kun tämä virolainen työntekijä tuli niin työni loppui kuin seinään. En haluaisi sanoa ääneen tätä, mutta eikös virolaiset työntekijät yleensä ole halvempia? Täällä maatalossa ei olisi ainakaan riittänyt makuuhuoneita kaikille neljälle, töistä puhumattakaan, joten pistivät kallispalkkaisemman kokin pihalle? Pistivät kaiken kielitaidon piikkiin? Työni loppuminen meni kyllä hyvin yks yhteen senkin kanssa, kun tämä leirikoulu tuolla Enighetenissä päättyi niin päättyi myös omat työni. Oliko niillä jo etukäteen sellainen suunnitelma, että pitävät vain edellisviikon minut töissä, että on joku kokkaamassa niille ruoat, kun tämä uusi työntekijä ei vielä päässyt tulemaan töihin? Vai olenko vain vainoharhainen?

Ihmetyttää, ettei kuitenkaan työpaikkailmoituksessa alunperin ollut mitään vaatimuksia kielitaidosta. Työnantaja tiesi minut ottaessaan, etten ruotsia nyt niin sujuvasti puhu, kuin ne joiden äidinkieli se oikein on. Silti näidenkin jälkeen solmi minun kanssani sopimuksen? Ja sitten irtisanoo sen sen takia ettei minulla ole riittävän hyvää kielitaitoa?

Taisin jo kirjoitellakin yhteen tekstiini, että pomo ei edes yritä ottaa huomioon, etten puhu niin sujuvaa ruotsia. Me ei ollenkaan tultu edes toimeen täällä. Hän käyttäytyi koko tämän ajan minua kohtaan nuivemmin kuin muita työntekijöitä kohtaan. Sanotaan, että ahvenanmaalaiset suhtautuvat meihin manner-suomalaisiin kuin olisimme jotain alamaailmalaisia. Helppo allekirjoittaa tämän naisen kohdalla.

Tuli varmaan katkeraa tekstiä, mutta onko se mikään ihme? Asia, josta olin haaveillut oli hyvin liki toteutua, mutta ei sittenkään... En voi myöskään sille mitään, että koko juttu haiskahtaa nenääni aika pahalta. Ihan kuin olisi jokin koira haudattuna.

Tänään kotiin takaisin. Paluu työttömyyteen. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään töitä.

Lopetetaan tämä blogi lainaukseen Jore Marjarannan Haaveet kaatuu-biisistä:


"Mitä siitä itselleni sain
kun hyvää tahdoin tehdä vain
en tarinaani uudestaan
voi kirjoittaa
vaikka tahtoisinkin
mitään takaisin en saa

Haaveet kaatuu
niitä nousemaan en saa
haaveet kaatuu
tahdoin paljon kauniimpaa
haaveet kaatuu
varjot saapuu
Haaveet kaatuu
kuka nousemaan ne saa
varjot saapuu"


Ensimmäisenä asukkaana Big Brother- maatalosta häädetään..... Ville.