Pää pyörällä

Ensimmäinen työpäivä Enigheten gästhemissä oli eilen. Se kesti kahdestatoista aina kello 18.40 asti. Voi, että kuinka pystyikään olemaan pää niin pyörällä kuin mitä se eilisen työpäivän jälkeen oli. Kaikki tuntui niin sekavalta. Uskon vankasti siihen, että sekavuus oli yhteenlaskettu tulos yhtälöstä täysin uusi työpaikka, vieras kieli, vähän a'la carte puolen työkokemusta jne. Tai sitten en vain osaa enkä opi vaikka saan kokemusta, toivottavasti ei kuitenkaan.

Ensimmäisenä työpäivänä tein vain valmisteluja maanantaille. Maanantaina sinne ryykää 25 henkeä. Ne majoittuvat oikein sinne. Tein kaksi juusto-kinkkupiirasta ja yritin tehdä punaviinikastiketta. Juusto-kinkkupiiraista ainakin toinen, mitä maistoin onnistui hyvin, mutta punaviinikastikkeen kanssa oli pientä häikkää. Mutta ehkä sekin siitä, kun saa lisää treeniä...

Näin myös paikan a'la cartelistan. Se sisälsi aika paljonkin ruokalajeja, mistä en ole ennen kuullutkaan. Saattaahan ne silti olla ihan yksinkertaisia valmistaa, mutta nyt vaan toivon, että saan jonkinlaista perehdytystä, etten ihan kylmiltäni joudu töihin.

Nyt tuntuu tosiaan kaikki ihan sekavalta. Toivottavasti asiat kuitenkin alkavat selkiintymään kun saa kokemusta ja pääsee paremmin taloon ja sen töihin sisälle!

Koulussani käyttämät työvaatteetkin olisi tänne kannattanut raijata näemmä mukaan, mutta enpä sitä sitten hoksannut, kun aina olen tupannut saamaan työpaikoilta omat työvaatteet. Työkengät minulla on kyllä mukana, edes jotain. Sain käyttööni kyllä työtakin, siinäkään ei tosin ole nappeja ainakaan vielä, kun ei löytynyt.

Nyt ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin. Huomenna taas töihin yhdeksään. Nyt täytyy vaan alkaa tekemään pirusti töitä ja olemaan itse hyvin aktiivinen niin toivottavasti se nyt siitä sitten vielä urkeaa. Olin kyllä lähes yhtä kassalla asioista kun aloitin työt edellisessä työpaikassani Ilonpisarassa. Silloin sen koko kesätyöperiodin ajan mietin, että saankohan olla täällä koko kesän ajan. Vasta ennen viimeistä työvuoroa ennen, mikä oli muistaakseni muuten sinä kesänä yövuoro, totesin, että kyllä mä täällä koko kesän varmaan saan olla. Sain olla kaksi-kolme vuotta vielä kauemminkin. Miksei samalla tavalla kävisi myös täällä? Siis, että saisin olla edes tämän kesän täällä...

Nyt on ulkona masentava ilma. Ei oikein huvittaisi tehdä mitään. Tekisi mieli vain maata sängyssä koko päivä. Kai sitä silti täytyy herätä myös tähän päivään. Onhan päivä vielä huomennakin.

Täältä tähän.