Opetusten ja kokemusten kesä?

Nyt on sitten neljä ensimäistä työpäivää takana Enigheten gästhemissä. Tämän viikon työpäivät ovat menneet jo paremmin kuin ensimmäinen työvuoro ja on päässyt enemmän sisälle taloon ja sen asioihinkin.

On mielenkiintoista vertailla, kuinka erilaiset ammattikeittiöt eroavat toisistaan. Aiemmissa työpaikoissani ja harjoittelupaikoissani on käytetty paljon joko puolivalmiste- tai kokovalmistetuotteita. Parhaimpana/pahimpana esimerkkinä näistä paikoista varmaankin Tiiriön ABC, mihin tilattiin porkkanatkin jo valmiiksi raastettuna ja salaatit silputtuna. Täällä Enigheten Gästhemissä puolestaan tehdään suurimmaksi osaksi ruoat alusta asti itse. On siinä totuttelemista taas tällaiseen "vanhanaikaiseenkin" systeemiin. Vaikka aikaa viekin enemmän ja työmäärä on suurempi niin kyllähän se on toki hyväkin, että valmistetaan itse alusta pitäen ruoat, tuotteiden laadun vuoksi.

Jos on tuossa totuttelemista täällä, niin on totuttelemista myös siinä, että tänne Enigheteniin ei tehdä mitään sen suurempia tilauksia mistään tukkuliikkeestä. Kaikki tuotteet suurimmaksi osaksi käydään ostamassa Föglön lähi- ja ainoasta kaupasta. Kauppa on tosin lähes tulkoon kiven heiton päässä ravintolasta, joten kyllähän sieltä autolla nopeasti tuotteita tarvittaessa lisää hakeekin.

Tämä viikko on ollut vielä helpompaa itselleni, kun ei ole oikeastaan tarvinnut kuin tehdä lounaspöytiin ruokia. Työkokemukseni on suurimmaksi osaksi lounaspuolelta, joten se on minulle siksi helpompaa. A´la carte puoli sitten kyllä hieman aiheuttaa hikipisaroita otsalle. Onhan minulla kyllä koulutusta siltäkin saralta, mutta työkokemus on melko vähäistä, joten saa nähdä miten tulen pärjäämään. Tosin, jos saisin olla täällä nyt kesän niin tämä olisi minulle erittäin arvokasta kokemusta tälläkin saralla.

Hassua, muuten miten noiden kokkiveitsien pesutavat vaihtelevat työpaikasta toiseen. Esimerkiksi Ilonpisarassa ne viskottiin aina pesukoneeseen, kun taas täällä Enighetenissä niitä ei saa missään nimessä pistää koneeseen. On nätä kyllä muitakin tavaroita mitä jossain saa pestä koneessa ja mitä taas jossain paikassa ei saa pestä. On siinä aina opettelua, miten mikäkin kuuluu pestä.

Koko kesäkuun minulla näyttäisi täällä olevan töitä tahdilla 7 päivää töitä, 7 päivää vapaata ja 7 päivää töitä. Tämä ainakin tällä näkymin. Työvuorot minulla tuntuu olevan 9-10 tunnin pituisia.

Näen jo painajaisia kyllä, kun minulle on kerrottu, että juhannuksen jälkeen meno vilkastuu ja hädin tuskin ehdit keittiössä silloin kissaa sanomaan. Ja kuulemma aamusta-iltaan asti kestäviä työvuoroja kannattaa odotella... Mikäköhän on sitten totuus?

Siinä varmaan tärkeimmät kuulumiset työpaikaltani. Olen myös saanut maalaistaloon emännät. Toinen on Vaasasta ja on suomen-ruotsalainen ja toinen Ruotsista ja puhuu vain ruotsia. Siinä on mukava kielikoulu kun yksi kolmesta puhuu sujuvasti vain suomea, toinen ruotsia ja suomea ja kolmas ruotsia. Tästä suomen-ruotsalaisesta on ollut minulle kyllä paljon hyötyä jo tähän asti. Hän toimii tarvittaessa aina minulle tulkkina työpaikalla. Joskus jopa pomokin käskee hänen suomentamaan minulle jotain, jos on jokin vaikea asia enkä ymmärrä sitä heti muuten.

Joskus tulee tunne, ettei pomoni oikein tiennyt mitä sai kun minut otti töihin. Hassu tunne, mutta ihan kuin hän ei aina välillä osaisi ottaa huomioon, etten täysin osaa ruotsia. Tiesihän se sen kuitenkin jo minut töihin palkatessaan. Työkaverit kyllä muuten tuntuvat tosi mukavilta ihmisiltä, vielä kun niiden kanssa osaisi kunnolla puhuakin. Omituista, että aiemmissa työpaikoissani hiljaisuuteni on mennyt ujouden piikkiin. Täällä se menee kielitaidon piikkiin.

Eilen minulla olisi ollut vielä mahdollisuus painaa the paniikkinappulaa, pakata kimpsuni ja kampsuni, sanoa adjö työpaikalleni ja lähteä himaan. Päätin kuitenkin kääntää tämän Ahvenanmaan kortin loppuun asti. Tällä hetkellä tuntuu, että mikäli vain saan työt sujumaan niin tämä tulee olemaan minulle juurikin elämysten, kokemusten ja opetusten kesä. Tämä kesä tulee kehittämään ensinnäkin taitojani ja tietojani työssäni, kehittämään sosiaalisia taitojani, kehittämään kielitaitoani ja vielä siinä lomassa pääsen aina kun jaksan/ehdin tutustumaan Ahvenanmaahan, sen luontoon ja kulttuuriin. Ja kun nyt saan ensimmäiset kokemukset a´la carte puolelta, niin minulla on suurempi todennäköisyys saada jatkossakin siltäkin puolelta töitä.

Ja Föglössähän tehdään tällä hetkellä myös elokuvaa. Elokuvan tekijöitä on majoittuneena Enigheteniin. Saas nähdä tuleeko musta vielä leffatähtikin!

Täältä tähän.